Taustatietoa yhteisömediatoiminnasta
Yhteisömedia (engl. community media), ei-kaupallinen kansalaismedia, syntyi nykymuodossaan Latinalaisessa Amerikassa ja Yhdysvalloissa toisen maailmansodan jälkeen sivistyksellisten yhteisöradioiden muodossa. Kaliforniassa vieläkin toimivaa Pacifica-radiota pidetään yleisesti ensimmäisenä yhteisöradiona.
Enemmistö EU-maista on tunnustanut yhteisömedian lainsäädännöllisesti. Euroopan yhteisömedian suurmaita ovat Tanska, Alankomaat ja Ranska, joissa kansalaisten ei-kaupallista viestintätoimintaa myös tuetaan julkisin varoin kolmannen sektorin julkisena palveluna. Suomessa sen sijaan ei tunneta erillisiä yhteisöradio- tai -televisiolupia. Siitä huolimatta Suomessa toimii kaupallisien lupien turvin nykyisin seitsemän yhteisöradiota ja lisäksi toistakymmentä lähitelevisiota, eniten ruotsinkielisellä Pohjanmaalla.
Yhteisömedia ei ole vain media, vaan se on kansalaisyhteiskunnan toimintatapa, jolla edistetään demokratiaa, aktiivista kansalaisuutta, kansalaisten viestinnällisiä oikeuksia ja osallisuutta. Kansalaismediassa erilaiset, valtamediassa varjoon jäävät ryhmät, kuten työttömät, seniorit, maahanmuuttajat, pitkäaikaissairaat, nuoret, naiset, mielenterveyskuntoutujat ja kehitysvammaiset voivat luoda omaa julkisuuttaan tuottaessaan radio- ja televisio-ohjelmia, jotka myös lähetetään oikeassa radiossa tai televisiossa.
Yhteisömedia poikkeaa sosiaalisesta mediasta olennaisesti siinä, että kansalaismediassa noudatetaan journalistin ohjeita ja siellä on juridisesti vastaava päätoimittaja. Maailman yhteisömediat hankkivat rahoitusta monista eri lähteistä: julkisesta tuesta, hankerahoituksesta, mainoksista, sponsoroinneista, kuuntelija- tai katselijamaksuista, varainkeräyksistä, mediapalveluja myymällä, lähetys- ja studioaikaa vuokraamalla jne. Jokaisella yhteisömedialla on oma tapansa organisoitua ja rahoittaa toimintansa. Yleisesti ohjelmien toimitustyöt ovat vapaaehtoistoimintaa ja hallinto ainakin osin palkkatyötä.
Yhteisömedia on kansalaistoimintaa, joka valtaistaa, voimaannuttaa, vahvistaa (engl. empower) syrjäytymisriskissä olevia ryhmiä aktiiviseen toimintaan, opettaa tiedonhankinta-, IT-, vuorovaikutus- ja haastattelutaitoja sekä mediatekniikkaa ja -kritiikkiä. Se antaa yhteisön tekijöille ja yhteisöille omia ohjelmia omilla kielillä, omilla tavoilla sekä kolmannen sektorin julkista palvelua niille, joita julkinen palvelu ei palvele.